"Annan maalauksilleni otsikot sanapelien, lauseiden ja aforismien muodossa.
Nimet ovat vihjeitä maalauksiin, sisämaisemiin. Lippu matkalle ja erilaisilla referensseillä ja fantasiamatkalla, joka toivottavasti ei lopu koskaan. Degeneraatio, yhteys, temput, kartio, tuho, kasvu. Jos ymmärsin itseni, maalaan aforismeja. Jos ei, maalaan joka tapauksessa."
Nuoresta Frank Björklundista tuli taiteilija enimmäkseen sattumalta. Jossain vaiheessa elämäänsä hän oli Turkissa, kun siellä tapahtui sotilasvallankaappaus. Sen jälkeen hän suhtautui armeijaan niin kielteisesti, että hän ei halunnut suorittaa asepalvelusta.
Valinta putosi sen sijaan Fränstan Ålsta Folkhögskolaan.
Frank Björklund debytoi näytteilleasettajana Östersundissa vuonna 1985.
Ensimmäiset maalaukset osoittivat hänen ihailuaan belgialaista surrealistia kohtaan René Magrittea, josta tuli hänen suuri idolinsa. Björklundin surrealistisia ja humoristisia kuvia ei voi verrata mihinkään muuhun ruotsalaiseen taiteilijaan. Mahdollisesti hän tuntee tiettyä ystävyyttä GANin, ruotsalaisen surrealistin Gösta Adrian Nilssonin kanssa, jota nykyään pidetään 1900-luvun suurimpiin taiteilijoihimme.
Nykyään Björklund on niin tekninen virtuoosi, että hän osaa maalata kuin Caravaggio.
Kankaat, varjot ja valot, kaikenlaiset pinnat.
Hän asui pitkään Tukholman alueella, mutta nyt hän on perheensä kanssa Ystadissa. Hän lukee paljon kirjoja kaikenlaisista genreistä, "se täyttää ideavaraston", kun hän haluaa rentoutua, hän soittaa hard rockia.
Nuoruudessaan hän oli ammattimuusikko Yhdysvalloissa.
Näytetään ainoa tulos
