Tapahtui noin 30 vuotta sitten. Olin maalaamassa huikean kaunista jugend-käytävää. Katsoin sitten aikaansaannostani. Maalauksesta puuttui jotakin. Sain päähänpiston maalata käytävään kaksi jänistä ja antaa nimeksi "väärä osoite".
Tästä alkoi naivistis-surrealististen maalausten sarja. Aivan kuin mieli olisi käännetty toiselle kanavalle. Siihen asti olin maalannut hyvin perinteisesti – asetelmia, maisemia ja muotokuvia.
Joskus ajattelen, että itse asiassa maalaan vain yhtä aihetta: lopulta kaikki on hyvin – kaikesta huolimatta. Että toivo, lohtu ja ilo on kaiken takana. Tuska, ahdistus, epätoivo ja tyhjyys kuitenkin sumentavat näkökyvyn. Tien näyttäjiksi ilmaantuivat ketut, jänikset, kirahvit ja muut Luojan luomat.
Toivon, että olisi mahdollista säilyttää edes osa sielusta vapaana. Riippumattomana, koskemattomana. Ehkä se
on mahdotonta ihmiselle. Jänikseltä se saattaisi onnistua.
Showing all 4 results
