Seppo Mölsä - Mon Alice, Himself - Öljyvärimaalaus

Taiteilija: Seppo Mölsä

Taiteilija: Seppo Mölsä

Seppo on itseoppinut taiteen sekatyömies. Syntynyt Polvijärvellä v.-52.
- ex -yrittäjä, eläkkeellä 2016 alkaen
- maalannut öljyväreillä ”noin” 2000-luvun alusta
- ympäristötaidetta ja pienoisveistoksia vuodesta 2017
Sepon nuoruuden haaveammatteihin kuului käsillä tekeminen, ja vanhemmat olivat hiukansuunnitelleet pojalle sähköasentajan ammattia. Pojan mielestä se ei kuitenkaan ollut sitä käsillä tekemistä, jota hän halusi. Niinpä hän jätti ammattikoulun pääsykokeen kesken. Kenties sen seurauksena alkoi varsin värikylläinen taival Telluksen kivisellä pinnalla, ja välillä myös ilmassa.
70-luvun puolimaissa Seppo hakeutui Joensuun kaupunginteatteriin ns. iltanäyttelijäksi, mutta näyttämöltä ei löytynyt ammattia, eikä vastausta ilmaisun etsijälle. Ammatteja kyllä kertyi lopulta ehkä tarpeettomankin paljon. 1988 Seppo muutti Lieksaan, avioitui ja hänestä tuli isä.
Ilmaisun tarve ei kuitenkaan kadonnut mihinkään, vaan muuttui ilmaisun pakoksi.
Ensin vain lyijykynän kanssa hahmottelua ja näkymän siirtämistä paperille, ja lopulta tutkimaan paikallisen taidekaupan värivalikoimia.
Seurasi sarja ”abstrakteja” epäonnistumisia, mutta se ei lannistanut, koska elämä oli opettanut, että epäonnistumiset ovat vain askelmia, joiden kautta noustaan onnistumisiin.
Vimmatun kokeilun ja tympeän fotorealismin tavoittelun kautta löytyi vihdoin, kuin vahingossa, naivismi. Värikäs, riehakas ja ilkikurinen ilmaisu, toki tummia sävyjäkin oli. Naivismin myötä teoksille avautui tie Suomen suurimpiin kuuluviin naivistisen taiteen näyttelyihin Varkauteen, ja sieltä mm. julkisiin kokoelmiin. Lähes samoihin aikoihin aukesi tie myös ympäristötaiteeseen. Syntyi muutamia huomattavan suuria pajuveistoksia Lieksaan ja pienempiä muualle maakuntaan.
Eläköitymisen myötä aikaa alkoi olla enemmän ja niinpä miehen käsi tarttui puukkoon. Oli ”mies, puukko ja palanen puuta”.
Alkoi syntyä vimmatulla vauhdilla pieniä sienihattuisia puu-ukkoja ja -akkoja, - kuin sieniä sateella.
Vakavan sairauden myötä, vuonna 2021 naivistinen kuvailmaisu kuitenkin jäi pois, mutta se säilyi puuveistoksissa. Veistosten skaala laajeni vähitellen ja ilmaisu kehittyi aivan uudelle tasolle.
2022 Seppo palasi Joensuuhun ja samalla myös takaisin kuvallisen ilmaisun ja värien maailmaan. Sepon taiteessa värit ja muodot eivät ole vain visuaalisia elementtejä, vaan kantavat mukanaan syvällisiä tuntemuksia ja tarinoita. Täysin uudenlaisista vaihtelevista teoksista välittyy vahva tunnelataus ja väreistä lannistumaton elämänilo.
Sepon teoksia on mm. Varkauden museossa, sekä kuntien ja yksityisten kokoelmissa.